tiistai 22. syyskuuta 2015

Uniongelmointia

Äitinä olo on oikeesti välillä vähän rankkaa. Kun yhden asian oppii, on jo aika opetella kymmenen uutta juttua. On niin paljon kaikkea mitä en vielä tiedä lapsenhoitoon liittyen. Mikä on hyvä unirytmi? Minkä verran ruokaa on tarpeeksi? Koska vaihtaa isompaan vaippakokoon?...  En halua olla täydellinen äiti, jotta muut hyväksyisivät minut. Haluan olla paras, jotta lapsellani olisi hyvä olla.



Ennen Milan syntymää luin paljon kirjoja. Luin kirjoja raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä, lastenhoidosta, unesta ja mistä vielä? Kirjojen lukemisesta on varmasti hyötyä, mutta niin moni asia on vielä epäselvä. Mikä/ mitkä toimintamallit tukisivat lapsen kehitytä ja kasvatusta parhaiten?




Jo ensimmäisistä viikoista lähtien halusin luoda mahdollisimman hyvän pohjan unelle. Teimme tiettyjä asioita aina tietyssä järjestyksessä, jotta myös Mila tajuaa milloin nukutaan. Päivällä nukahtaminen on helpompaa. Mila rakastaa vaunuissa nukkumista ja pääsenkin helpoimalla, kun lähden heti aamupäikkäreiden aikaan ulos lenkille. Lenkkeilystä ja ulkoilusta on tullut niin tapa, että hatun päähän laittaminen kertoo hänelle päikkäriajan. Uni tulee useimmiten jo pukemisvaiheessa. Kun äitiä väsyttää ja laiskottaa Mila nukkuu sisällä pipo päässä.

Mila on nukkunut koko pienen ikänsä hyvin. Yöllä nukutaan 3-4 tunnin pätkiä ja viimeviikolla päästiin pari kertaa jopa 6 tunnin uniputkiin. Pidentyneisiin uniin saattaa tosin vaikuttaa oma laiskuus maidonluovutusta kohtaab. Mä en vaan jaksa joka aamu ja joka ilta "tuhlata" vähää vapaa-aikaani kuunnellen rintapumpun hurinaa. Siksi päätinkin, että luovutan vain sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä. Päivällä aamupäivän ja iltapäivän unet on pääsääntöisesti kolmen tunnin unia.. (jos siis kaikki menee oppikirjan mukaan), mutta Illat on sitä haastavinta aikaa. Toisinaan Mila on yhteistyöhaluinen, mutta välillä illat menee kovaa huutoa kuunnellen. Iltaisin käydään välillä koviakin nukutustaisteluita ja lopulta tyttö nukahtaa rinnalle ihan superväsyneenä. Yritän välttää syliinnukahtamista mahdollisimman pitkälle, mutta sen helppous houkuttaa. Jos nyt totutan nukahtamaan syliin, tuleeko yksinnukahtamisesta myöhemmin hankalaa? Olen myös miettinyt vaunuihin nukuttamista. Mila siis nukkuu vaunuissa meidän makkarissa. Mila on tottunut nukahtamaan liikkeeseen ja siksi pinnasänkyyn siirto hieman jännittää. Paikallaan ollessa unen saaminen on haasteellisempaa. Joskus se onnistuu, mutta useimpina iltoina pitää keikuttaa, heiluttaa ja hytkyttää... eikä sekään aina auta. Ja ei siinä mitään. Vauva-arkeen kuuluu välillä hytkytys ja ketkutus. "Ongelmani" on ehkä enemmän nukkumisjärjestelyissä.



Mä en tiedä milloin olisi hyvä aika siirtyä pinnasänkyyn, tai ylipäätänsä koska siirtää omaan huoneeseen nukkumaan? Mila pitää nukkuessaan ihme örinää, joten unenlaadun kannalta siirto voisi olla paikallaan. Yksin nukkumisessa mua hieman mietityttää kätkytkuolema. Okei, ehkä vähän kaukaa haettua, mutta lukemani perusteella vanhempien lähellä olisi lapsen kannalta turvallisinta.



Nyt kysynkin teiltä muilta äideiltä: Minkä ikäisenä olette siirtäneet vauvanne vaunukopasta/ äitiyspakkauksen laatikosta pinnasänkyyn? Suositteletteko pinnasängyn siirtoa makuuhuoneeseen, vai samantien vaan omaan huoneeseen nukkumaan?

16 kommenttia:

  1. Meillä poika on nukkunut aina omassa sängyssä, aluksi meidän huoneessa ja n.4kk iässä me aikuiset vaihdoimme makkaria :) meillä myös öisin pidettiin semmosta "örinää", niin kohotettiin vähän sängynpäätyä niin se loppui :) pojalla oli kylläkin silent refluksia, "örinä" johtui ehkä siitä... pystympi asento sitten hillitsi sitä maidon takaisinvirtausta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin koittaa tota sängynpäädyn/ vaunukopan korotusta! Kiitti vinkistä :)

      Poista
  2. Meillä 3kk on nukkunut koko ajan omassa pinnasängyssään, kuten myös esikoinen aikanaan. Toiminut hyvin :) Esikoinen opetettiin nukahtamaan yksin, mutta jossain vaiheessa vanhempana ei enää suostunutkaan...eli alun taito meni "hukkaan", nyt nelivuotiaanakin vaatii nukuttajaa. Toisen annan nukahtaa myös tissille ja olen tullut siihen tulokseen, että molempi parempi. Välillä jatkaa hyvin unia tissiltä sänkyyn siirryttäessä välillä ei. Silloin vain soittorasia ja silittelyt kehiin. Olen pyrkinyt välttämään sylissä hytkyttelyä, kun on kerran sänkyyn jo laitettu.
    Nuo teidän päikkärit on luksusta, täällä menee max. tunti kerrallaan päivällä, jos vaunut ei liiku koko ajan.
    Minä suosittelen pinnasänkyä ja vanhempien makkaria tässä vaiheessa :) Sitten jos vauvan öhinä ja liika heräily aiheuttaa omalle unelle liikaa ongelmia niin omaan huoneeseen, jolloin itse ei kaikkeen havahdu.
    Näin meillä, mukavaa syksyä teidän perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Näistä kommenteista tuli tosi hyvä mieli, ehkä vaan lopetan turhan murehtimisen ja annan asioiden mennä eteenpäin omalla painollaan. Kuten kirjoitit, ei se vauvana hyvin nukkuminen ole välttämättä tae sille, että jatkossakin nukahtaa helposti.

      Hyvää syksyä myös sinne! :)

      Poista
  3. Meillä nukutaan perhepedissä kahden lapsen (1v9kk ja 3kk) kanssa, kumpikin nukahtaa niin päikkäreille kuin ilta unillekkin tissille syliin/viereen. Lapsen tahtisesti halutaan edetä. Uskon että jonain päivänä haluavat omaan sänkyyn, siihen saakka saavat nukkua vieressä. Pieni vauva uskoo ensimmäiset 9kk kohdunulkopuolisesta elämästä olevansa osa äitiä. Jokainen etenee itse parhaaksi näkemällään tavalla enkä missään nimessa tuomitse jos haluaa taata oman hyvän unen ja nukkua erillään lapsesta, mutta minä väittäisin että se äidin syli ja läheisyys on pienelle vauvalle kaikista parasta, sen vuoksi ainakin itse olen valmis astumaan hetkellisesti ulos mukavuusalueeltani. Kovasti tsemppiä, toivottavasti löydätte teille toimivan ratkaisun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Joo eiköhän tissille/ syliin nukahtaminen lopu jossain vaiheessa , parin vuoden päästä saa todennäköisesti kinuta lasta halimaan ja syliin. :D

      Poista
  4. Tunnistan itseni tuosta tekstistä, siitä ajalta kun painin esikoisen (nyt 1v8kk) kanssa samojen kysymysten parissa. Hänen kanssaan kaikki tehtiin perinpohjaisesti; omassa pinniksessä nukkui alusta asti, omaan huoneeseen 6vko iässä, opeteltiin nukahtamaan yksin ja pelkkien tutinnostojen avulla, syliin nostettiin sängystä vain äärimmäisen hädän hetkellä (paitsi ihan pikkuisena tietysti) ja tuuditusta/kantamista ei todellakaan tehty ihan pikkuvauva-ajan jälkeen harrastettu ikinä. Oppikirjojen mukaan yömaito lopetettiin puolen vuoden jälkeen, illat lappasin ensin korviketta tissimaidon perään, myöhemmin velliä ja vielä myöhemmin puuroa navan täyteen parempien unien perässä. Ja mitä tästä oli hyötyä, ei tasan mitään. Poika oli niiiiiin huono nukkuja (yöherätyksiä 2-200 joka ikinen yö, ensimmäinen yli 4h pätkä tuli vasta lähempänä vuotta) ettei mitään järkeä, ja itse pelkästään uuvutin itseni tällä "ohjeiden noudattamisella".

    Nyt minulla on 6-kuinen tyttövauva, jonka kanssa olen muhinut vauvakuplassa vailla huolen häivää mistään ohjeista tai suosituksista. Hän nukahtaa tissille, sylittelyyn tai peukku suussa yksin sänkyynsä(tutti ei kelpaa, en jaksa tapella niin syököön vaikka koko peukalonsa kunhan nukkuu), välillä nukumme yhdessä meidän sängyssä ja välillä nostan yösyötöiltä takaisin omaansa. Yösyöttöjä en ole todellakaan vielä lopettamassa vaikka maaginen puolenvuoden ikä on saavutettu. Kokeiltuani kaikki mahdolliset niksit yökouluja myöten esikoisen kanssa, olen päättänyt "pilata" tämän lapsen ihan tietoisesti ja mennä sen kanssa päivä kerrallaan miten hyvältä tuntuu. Iltarutiinit (pesu, syöttö, pyjama ym) meillä toki on joka päivä samanlaiset ja nyt vauva onkin itse alkanut osoittamaan väsymyksen merkkejä joka ilta samaan aikaan. Mutta se, tapahtuuko nukahtaminen isin sylissä olohuonetta kierrellessä, äidin tissillä vanhempien sängyssä vaiko omaan punkkaan pupun kanssa peukkua imeskellen, on liikkuva elementti. Kyllä ne sitten alkavat nukkumaan kun sen aika on, etkä voi saada mitään peruuttamatonta aikaan varsinkaan noin pienen vauvan kanssa, etteikö sitä voisi isompana muokata uudelleen. Rentoudu ja nauti vauvastasi, ja muista että "iltahulinat" kuuluu asiaan vielä vähän aikaa! :) vaikka nyt siltä tuntuu ettei tästä tule ikinä mitään eikä tämä vauva tasan ikinä ala nukkumaan omassa sängyssä tiettyyn aikaan, niin kohta huomaat että kappas sehän on simahtanut jo monena päivänä lähes itsestään samaan aikaaan.

    Tsemppiä, teillä on ihana vauva! Ja muista vaatia päikkäreitä itsellesi aina kun se vain on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ensimmäisen lapsen kanssa juuri miettiikin kaikkea mahdollista ihan liikaa ja seuraavien kanssa osaa olla paljon rennommin. Yritn nauttia tästä ja muistuttaa itselleni, että Mila on pieni vain niin lyhyen hetken, että onko nyt niin väliä jos kaikki ei menekään oppikirjan mukaan. Kiitos <3

      Poista
  5. Oi toi miltsin toka kuva! 😍 mikä hymytyttö! ♡

    VastaaPoista
  6. Hei, pakko kysyä että minkäkokoiset vaatteet teillä on neidillä nyt käytössä? Meillä noin kuukauden nuorempi neiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus tulee nyt vähän myöhässä, mutta vastasin tähän kommenttiin 2kk postaukseen... Mikäli et sieltä huomannut niin Housuissa käytetään 56cm ja bodyt 56/62. Mila on aika hoikka vauva, joten monet mallit on vähän leveitä. Hihat jää ensin lyhyiksi.

      Poista
  7. Meillä vauva nukahti syntymästä asti helpoiten syliin ja rinnalle, siitä sitten aina siirsin sänkyyn. Nyt on 3,5kk eikä oo varmaan kuukauteen enään nukahtanu syliin. Helpoiten nukahtaa kun laittaa sänkyyn tai vaunuihin ja kääntää kyljelleen. (Kun on nukahtanut niin käännän selälleen koska pelkään että kääntyy vatsalleen). Yöt meillä on nukuttu alusta asti pääsääntöisesti pinnasängyssä, joskus kun ollut tiheitä heräämisiä niin ottanut viereen koska helpompaa itselleni :D Pinnasänky meillä on ollut meidän sängyn vieressä, vaikkakin vauvalla on oma huone, mutta ei raaski pientä yksin jättää yöksi sinne. Ollaa mietitty että sitten kun on säännöllisesti herännyt vain kerran yössä tai ei ollenkaan, niin siirretään omaan huoneeseen. Varmaan muutaman kuukauden päästä vasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti tän postauksen jälkeen milan nukahtaminen ja nukkuminen on ottanut aimoharppauksen eteenpäin. Täytyykin kirjoitella tän hetken kuulumisia taas kohta. Mäkin oon miettinyt tota pinnasängyn siirtoa meidän makkariin, mutta sen päällä oleva hoitotaso vähän poissulkee tätä mahdollisuutta...

      Poista
  8. Kyllä varmasti jokaisen äidin tapa hoitaa omaa lastaan on se paras mahdollinen :)

    Mitä tuohon nukkumiseen tulee, niin se on varmasti ihan lapsikohtaista ja se mikä toimii toisille ei välttämättä onnistu toisen kohdalla. Meillä on kuitenkin molemmat tytöt siirretty n.3 viikon ikäisinä (samaan aikaan tosin lopetin imettämisen jonka jälkeen molemmat tytöt alkoivat nukkua täysiä öitä korvikkeen voimin) pinnasänkyyn omaan huoneeseen. Meille tämä tapa oli paras mahdollinen, vaikka se haikealta tuntuikin kolmen viikon jälkeen luopua vieressä tuhisevasta vauvasta, mutta jälkikäteen ajateltuna niin on ollut paras. Minä aikuisena kestän kyllä eroahdistuksen, mutta lapset ei ole siitä sen sijaan kärsineet yhtään vaan nukkuvat edelleen tyytyväisinä omissa huoneissaan isompinakin :)

    Tsemppiä vauva-arkeen, tee niin kuin äidin vaistot kertoo ;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3